Villa Linnalan kartanon salaisuudet

Tarina kertoo, että synkkänä ja myrskyisenä talviyönä vuonna 1801  katosi  meren jäälle paroni von Linnalan vanhempi poika morsiamensa kanssa. Suvun historia kertoo, että siitä lähtien kartanon mailla alkoi kummitella. Paroni von Linnala oli surra itsensä hengiltä. Hänen vaimonsa oli kuollut jo vuosia aijemmin lapsivuoteeseen, synnytettyään nuoremman pojan. Paroni kohteli poikiaan epätasa-arvoisesti. Olihan rakas vaimonsa menehtynyt ja paroni kuvitteli mielessään poikansa olevan syypää vaimonsa kohtaloon. 

Nuorempi poika katkeroitui isälleen ja lähti maailmalle, palaten vasta kuultuaan veljensä onnettomuudesta. Nyt hän perisi kaiken. Mutta huikentelevainen nuorempi veli menetti kuitenkin pelaamalla ja ryypiskelemällä liki koko omaisuuden. Jäljelle jäi vain puolenkymmentä tynnyrinalaa maata ja rapistuva talo. 

Talo sai todellakin uinua rauhassa lähes sata vuotta. Osa rakennuksesta lahosi ja romahti. Puutarha villiintyi. Kunnes eräänä toukukuisena aamupäivänä talon uusi valtiatar suoraan alenevassa polvessa asteli vaunuistaan alas. Hän katseli murheellista näkyä, muttei nähnyt talon nykyistä tilaa vaan mielestään kohoavan näyn. Villa Linnala oli hänen perintönsä. Moni olisi juossut kirkuen karkuun ja käskenyt polttaa koko mörskän maantasalle, maillahan vielä kummittelikin! Mutta ei neiti von Linnala. Hän oli päättänyt korjauttaa talon ja siistiä puutahan. Kummituksia tai ei, tästä tulisi uusi uljaampi Villa Linnala.