Alakerran sisääntulo-aula olikin sitten astetta työläämpi tehtävä.

Lattia oli purettava ja perustuksiakin korjattava, tuettava ja suoristettiin se minkä voitiin. Vanha talo saikin olla hiukan vino, se toisi vain tunnelmaa.

Lattiasta paljastui lautojen alta laattalattia. Shakkiruutuinen vaalea lattia oli jo parhaat päivänsä nähnyt, joten se oli Violan suureksi harmiksi purettava.

Lattiaa purettaessa portaikon alta löytyi yllätys.. nuottivihkon sivu johon oli kirjoitettu vuosiluku 1911. Oliko kartanon entinen asukas halunnut jättää merkin itsestään seuraajilleen vai oliko nuotit karanneet käsistä ja sujahtaneet porraslautojen välistä saamattomiin. Sitä ei tiedetä, mutta Viola aikoi säästää nuotit ja antaa niille aikanaan arvoisensa paikan.

Laattoja oli siis Violankin lattiaansa saatava, asettelu tehtäisiin vain tälläkertaa eri kuvioon. Seinät saivat  ylleen vihreän raita-asun.