"Onneksi olkoon, olette nyt uusi arvokiinteistön omistaja" sanoi tukevahko myyntimies ja pamautti leiman kauppapapereihin niin ettei kenellekkään jäänyt asiasta epäselvyyttä.

Omistaja kylläkin, mutta arvokiinteistöstä en olisi niinkään varma, mietti nuori Viola tarttuessaan papereihin jotka oli nyt merkkinä toteutuvasta pitkään haaveillusta unelmasta... omasta konditoriasta.

Merten takana asunut isotäti Greta oli testamentannut omaisuutensa Violalle, sisarensa Ingridin tyttärelle. Greta itse oli jäänyt ilman jälkeläisiä, vaikka niin lapsirakas olikin. Rakas sisarentytär oli Gretalle ollut aina kuin oma lapsi, joten oli selvää kenelle hän maailmalla saadut varansa jättäisi.

Perintönsä turvin Viola alkoi nyt toteuttaa unelmaansa. Edessä olisi tosin vielä pitkä ja kivinen tie ennenkuin leipomon uunista tuoksuisi lämmin ruisleipä ja kanelipulla.